perjantai 19. kesäkuuta 2015

Valmistuihan se neulepusero!

Huvittavaa, miten kauan aikaa sitä voikin saada tällaiseen pikkutyöhön menemään. Tosin onhan sitä nyt pidempiäkin projekteja nähty, tässä kuitenkin meni vain nelisen viikkoa...

En muista, milloin viimeksi olen tehnyt jonkun työn siitä langasta, mikä nimenomaan on ohjeessa mainittu (luultavasti olen ihmetellyt edelliskerralla blogissani ihan samaa). Tämä nuttu siis valmistui Novitan ohjeella Mambo-langasta.

Sitäkään en muista, koska olen viimeksi saanut valmiiksi jotain, minkä olen tehnyt useasta eri kappaleesta. Ja nyt muuten sitten lupaankin, että mikäli lopputulos ei ole jotain aivan upeaa, niin en ainakaan pariin vuoteen aio tällaisia tehdä! Kappaleiden yhdistäminen jo on oma temppunsa minulle, mutta en välitä erityisesti monen eri kappaleen neulomisestakaan. Raglan-hihat ja pyöröpuikoilla tehtävä vartalo-osa on enemmänkin minun juttuni.

Jäi sumuttelukin välistä, kun halusin tästä hommasta vain äkkiä eroon. Kuvassa tuo vasemman hihan sauma näyttää jotenkin häiritsevältä (eli siis harvinaisen huonosti tehdyltä), onneksi luonnossa se kuitenkin näyttää ihan hyvältä jopa.


Tein puseron koossa 68, mutta vähän epäilytti koon osuvuus ja mallailin sitä vielä kaupasta ostetun 68-koon paidan kanssa (Toki niissäkin on eroja, mutta meidän hoikkiksen kohdalla nuo H&M:n vaatteiden kokomerkinnät ovat pitäneet hyvin paikkansa.). Ihan sopivankokoiselta tuo sitten loppuviimeksi näyttääkin.


Lanka: Novita Mambo, 293 grammaa
Puikot: 7mm, sekä pitkät että pyöröpuikot


♦♦♦

Lankavaraston koko:
12709g - 293g = 12416g
Vuoden alusta: +1344g

2 kommenttia:

  1. No ni! Sää sait sen valmiiksi nyt:) Ihan hyvähän tuo minusta on. Ja minulle muuten on kiusallista nostaa neuleen reunasta silmukoita (vaikka neuletakin reunaan nappilistaa tehdessä) koska niistä nostosilmukoista tulee aina ihan hirveän isoja ja joudun sitten lopulta ompelemalla korjailemaan sellaisia reunoja. Ja tekeillä olevassa neuletakissani ajattelinkin korvata sen nappilistan jollain virkatulla reunalla vaikkapa. Minäkin sain sitten aloitettua sen pitsineuleen... Metsäntyttö

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ihan tyytyväinen olen tosiaan minäkin, ainakin verrattuna tuohon takkuamisen määrään.

      Nappilistat ovatkin yksiä mokomia tehdä, ovat vielä niin näkyvällä paikallakin. Minullakin olisi jossain vaiheessa sellainen edessä, kunhan tuo isännän neuletakki tuosta valmistuu (Se on ollut muistaakseni marraskuusta asti tekeillä hitaasti, mutta varmasti).

      Ja hyvä! Se pitsineulehan on sitten jo puoliksi tehty, kun on kerran aloitettu. ;)

      Poista